Pari ajatusta laihdutuksesta - Ainoa Lifestyle
23471
post-template-default,single,single-post,postid-23471,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-3.8,popup-menu-text-from-top,wpb-js-composer js-comp-ver-5.2.1,vc_responsive
 

Pari ajatusta laihdutuksesta

Kävelin tänään kaupungilla. Vastaan tuli monenlaisia ihmisiä: lyhyitä, pitkiä, hoikkia, raamikkaita, päärynävartaloisia ja vatsakkaita. Aloin pohtimaan.

Mietin, kuinka moni keski-ikäinen mies kelailee ”pitäisi laihduttaa”-ajatuksia jatkuvasti päänsä sisällä. Tai kuinka moni mies kieltäytyy saunaoluesta, saati kavereiden saunaillasta, koska häpeilee ”läskejään”. Moni keski-ikäinen nainen kun on koko aikuisikänsä miettinyt, että pitäisi laihduttaa. Moni nainen rajoittaa tekemisiään tai syömisiään kokonsa vuoksi.

 

Myönnän: omat kokemukseni ihmisistä ja heidän ajatuksistaan oman kehonsa tai laihdutuksen suhteen ovat värittyneitä. Ne ihmiset, jotka voivat hyvin, ovat sinut itsensä kanssa eivätkä halua laihtua, eivät ota minuun yhteyttä. (Personal trainereilla on muuten annettavaa muillekin kuin laihduttajille.) Toisaalta, samaa laihdutuspuhetta kuulen kaikkialla: uimalassa, kaupassa, työpaikan kahvihuoneessa, bussissa… En siis usko yleistäväni kovin paljoa, kun sanon, että naiset murehtivat painoaan ja laihduttavat enemmän kuin miehet. Ja miksi nostin esille juuri keski-ikäiset ihmiset? Siksi, että nuorilla miehillä tuntuu olevan jo (lähes) yhtä paljon ulkonäköpaineita kuin naisilla. Surullista!

 

Mietin myös kuinka moni laihduttaja on laihdutusprojektin lopussa tyytyväinen kehoonsa. Tai kuinka moni ylipäänsä saa laihdutusprojektin menestyksekkäästi päätökseen?

Nimittäin: aina löytyy vielä joku kohta kehosta, jota pitäisi vähän muokata. Reidet ovat ikuisesti liian paksut, pakaroissa on pysyvästi selluliittia tai ihon sävy ei ole itselle mieluinen.

Emme pysty geeneillemme mitään eikä millään dieetillä tai tehokkaallakaan treeniohjelmalla saa ihmeitä aikaan. Kehoaan ei voi loputtomiin muokata – tai näiden uutisten valossa se kai on mahdollista, mutta ei silti välttämättä järkevää.

Mitä jos opettelisimme tyytymään siihen, mitä meillä on?

Mitä jos emme pyrkisi koko ajan muokkaamaan kehosta parempaa?

 

Onko puheeni ristiriidassa ammattini kanssa? Mielestäni ei.

Asiakkaamme opettelevat syömään säännöllisemmin ja terveellisemmin sekä sallimaan itselleen myös levon. Lisäksi etsimme asiakkaalle keinoja liikkua itselleen mieluisalla tavalla tai suunnittelemme treeniohjelman, jolla olkapää- tai selkävaivat saadaan pidettyä kurissa. Voisin antaa ihmisille tiukkoja ruokavalioita ja treeniohjelmia – ja joskus niin teenkin. Mutta usein se ei ole tarpeen. Hyvien valintojen ja aktiivisen elämäntyylin myötä kilot karisevat kuin itsestään energiatasojen ja fiiliksen kohotessa. Ja kun olo on hyvä, ne viimeiset pari kiloa, jotka ovat sitkeästi oman kropan ja fitnesskehon erotuksena, eivät enää haittaa. Kun elämä ei ole pelkkää kaurahiutaleiden punnitsemista ja kasvisten höyryttämistä, aikaa jää muille asioille, esimerkiksi harrastuksille ja ystäville. Se on lopulta useimpien mielestä paljon arvokkaampaa ja mielekkäämpää, kuin minimiin vedetty rasvaprosentti. (Paitsi jos olet fitnesskisoissa.)

Intohimoni on opettaa ihmisiä muokkaamaan elintapojaan niin, että he voivat hyvin ja nauttivat elämästä. Minua harmittaa ja surettaa, kun kuulen ihmisten kertovan laihduttaneensa vuosia tai vuosikymmeniä ja rajoittaneensa tekemisiään painonsa vuoksi. Katsohan ympärillesi. Teitä ”ikuisia laihduttajia” on niin kovin paljon! Ja ihan turhaan. Kelpaatte myös tuollaisena kuin olette.

Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa elämään elämäänsä juuri sen kokoisena ja näköisenä kuin on. Se ei tarkoita, että ei saisi laihduttaa. Se vain tarkoittaa, ettet anna kokosi rajoittaa itseäsi tai onneasi.

 

Facebooktwitterlinkedinmail

Sini-Liisa Heinonen

No Comments

Post a Comment