Se kahvilan idiootti - Ainoa Lifestyle
23465
post-template-default,single,single-post,postid-23465,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-3.8,popup-menu-text-from-top,wpb-js-composer js-comp-ver-5.2.1,vc_responsive
 

Se kahvilan idiootti

Kirjoitin viime viikolla aitoudesta ja ammatillisesta uskottavuudesta. Tuntuu, että aitoudesta jäi vielä jotain sanomatta, niin jatkan samalla aiheella vielä tämän kirjoituksen verran.

 

Me ihmiset tykkäämme samanlaisista ihmisistä, mitä me itse olemme. Tähän asiaan perustuu hyvä vuorovaikutus. Jos aistimme jotain samankaltaisuuksia toisessa ihmisessä, tulee hänen kanssa helpommin juttuun. Hyvään vuorovaikutukseen kuuluu se, että kuuntelee toista ja on aidosti kiinnostunut siitä, mitä toisella on sanottavaa. Eli halu ymmärtää häntä. Jos tästä mennään vielä askel eteenpäin, aletaan puhua peilaamisesta, eli siitä miten oma käytös ja puhe säädetään samaan rytmiin keskustelun toisen osapuolen kanssa. Kyse ei ole matkimisesta, vaan esimerkiksi siitä, että rauhallisen ihmisen kanssa kannattaa itsekin olla rauhallinen ja energisemmän ihmisen kanssa pitää muistaa itsekin olla energinen, jos haluaa että vuorovaikutus on toimii hyvin.

 

Tässä kaikessa piilee kuitenkin vaara. Aitous saattaa kärsiä, jos ei pidä varaansa. Toisin sanoen se mitä oikeasti olet, peittyy sen alle, mitä esität olevasi. Eikä tämä koske pelkästään kahdenkeskisiä vuorovaikutustilanteita, vaan sama voi tapahtua ryhmässä,  julkisessa esiintymisessä tai nykyään somessa. No mistä sitten johtuu, että alamme niin herkästi näyttelemään itseämme, sen sijaan että olisimme aidosti sitä mitä olemme?

 

On vaikea olla oma itsensä, jos se tarkoittaa sitä että olet erilainen ja jäät siksi porukan ulkopuolelle.

 

Siihen on kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että kasvatus, kulttuuri, ympäröivät ihmiset, media jne. kasaavat sisimpämme päälle odotuksia ja uskomuksia, joiden mukaan alamme elämään. On vaikea olla oma itsensä, jos se tarkoittaa sitä että olet erilainen ja jäät siksi porukan ulkopuolelle. Mutta jos emme pääse ilmaisemaan itseämme kunnolla, ajaudumme ennen pitkää tilanteeseen, jossa arvot ja ajankäyttö eivät kohtaa. Silloin ollaan jo isommissa ongelmissa.

 

Toinen, ja ehkä isompi syy on se, meillä kaikilla ihmisillä on tarpeita ja haluja. Tavoittelemme rahaa, valtaa, asemaa, seksiä, kuka mitäkin. Ja jos ei muuta, niin ainakin arvostusta, huomiota ja hyväksyntää. Ja se millä me sitä saamme, on antamalla muille sitä mitä he haluavat. Toisin sanoen, myymme itseämme hyväksynnän takia.

 

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, että kaikki mitä me elämäämme haluamme, tulee muilta ihmisiltä. Olen edelleen samaa mieltä, mutta on yksi asia, mitä ei voi ostaa myymällä omaa itseään pilkkahintaan ja se on sisäinen täyttymys. Mikään määrä rahaa, valtaa, seksiä, arvostusta, huomiota tai hyväksyntää ei tuo sisäistä täyttymystä, jos se on kustannettu hukkaamalla yhteys omaan itseen. Ja kaikista pelottavinta tässä on se, kuinka huomaamatta se voi tapahtua.

 

Sinun ei tarvitse pelätä, että muuttuisit kylmäksi tai etäiseksi ihmiseksi

 

Otetaan yksinkertainen esimerkki. Olet täydessä kahvilassa, jonottanut linjastossa jo hyvän tovin, kun joku kiilaa eteesi. Aluksi ärsyynnyt ja haluaisit sanoa sille etuilevalle idiootille pari valittua sanaa, mutta sitten ajattelet, että et halua herättää huomiota ja tehdä asiasta numeroa. Mietit mitä muut ajattelisivat, jos aiheuttaisit kohtauksen moisen pikkujutun takia. No pikkujuttuhan se on, mutta pointti ei olekaan siinä onko kyse isosta vai pienestä asiasta, vaan siinä mikä oli aito reaktiosi. Ärsyyntyminen. Se oli se mikä tuli ensin, mutta järkeilit tilanteen ja painoit aidon reaktion alas. Se oli varmasti ihan fiksu teko, mutta samalla myit palan itsestäsi.

 

En sano, että sinun pitäisi alkaa töksäyttelemään kaikki mielipiteesi suoraa vastaantulijoiden kasvoille, mutta haluan sinun huomaavan kuinka helposti oma aitous peittyy. Ja jos se voi tapahtua noin helposti ja huomaamatta pienissä asioissa, niin mikä estää sitä tapahtumasta isoissa asioissa. Työelämässä myötäilet muita, ettei sinua leimata hankalaksi ihmiseksi tai parisuhteessa annat toisen kohdella sinua huonosti, koska ”ei se ole lyönyt kuin kerran”.

 

Sinun ei tarvitse alkaa täydeksi mulkuksi, pitääksesi kiinni siitä mitä aidosti olet. Sinun ei myöskään tarvitse pelätä, että muuttuisit kylmäksi tai etäiseksi ihmiseksi, koska ei kukaan noin vain heilahda ääripäästä toiseen. Ajatus on ennemminkin siinä, että löydät sen terveen vaihteluvälin ääripäiden välillä. Eli milloin et ole täysi mulkku ja milloin et ole addiktoitunut toisten hyväksyntään niin pahoin, että hukkaat itsesi ja omanarvontuntosi. Toisin sanoen, olet empaattinen ja hyvä muille, mutta tiedät mihin vedät rajan.

 

Jos tuntuu, että tuon terveen vaihteluvälin löytäminen on vaikeaa, niin kokeile seuraavaa harjoitusta. Mieti kaikkia niitä tilanteita, joissa voisit tai olisit voinut pitää kiinni paremmin siitä, mitä aidosti olet. Olisiko siitä koitunut ongelmia tai ylimääräistä kitkaa? Vai olisitko ollut tyytyväinen siihen, että kerroit rohkeasti mitä ajattelet? Mieti millaista hintaa olet valmis maksamaan siitä, että olet enemmän aito itsesi? Koska jotain tunnehintaa aitoudesta joutuu aina maksamaan. Voi olla, että ympäriltäsi katoaa ihmisiä tai kaikki eivät muuten vain tykkää siitä, että pidät tiukemmin kiinni arvoistasi tai merkityksellisistä asioista. Uskon kuitenkin, että pidemmällä aikajänteellä tulet olemaan onnellisempi, jos pystyt olemaan aidompi, välittämättä liikaa siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Lopeta siis itsesi kauppaaminen hyväksynnän takia ja ala etsimään keinoja ilmentää itseäsi tunteaksesi sisäistä täyttymystä.

 

The authentic self is the soul made visible

 

 

Facebooktwitterlinkedinmail

Jouni Puhakka

No Comments

Post a Comment