Aidosti uskottava - Ainoa Lifestyle
23445
post-template-default,single,single-post,postid-23445,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-3.8,popup-menu-text-from-top,wpb-js-composer js-comp-ver-5.2.1,vc_responsive
 

Aidosti uskottava

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota jonkun tietyn alan huipputekijään? En tarkoita nyt niitä, jotka ovat vain taitavia ja pärjäävät työssään hyvin, vaan niitä jotka ovat oikeasti oman alansa parhaimpia ja jotka tunnustetaan huipuiksi maailmanlaajuisesti. Oletko katsonut kuinka he työskentelevät ja millainen asenne heistä huokuu? Ei ole väliä, onko kyseessä huippu-urheilija, yrittäjä tai palkollinen, näille alojensa huipuille on yhteistä se, että hyvin usein he tekevät työnsä kevyellä otteella.

 

Nyt pitää muistaa, että kevyt ote ei tarkoita, että he olisivat välinpitämättömiä työtään tai osaamistaan kohtaan. Ero on siinä, että he ottavat kyllä työnsä tosissaan, mutta eivät itseään liian vakavasti. He nauravat ja hassuttelevat, rikkovat rajoja ja haastavat pinttyneitä tapoja sekä toimintamalleja. He ovat uteliaita, avoimia ja ennakkoluulottomia. He eivät väheksy muita tai arvota ihmisiä osaamisen tai ammattitaidon mukaan, vaan ovat nöyriä ja vaatimattomia, ja valmiina oppimaan kaikilta. He pyrkivät siis säilyttämään aloittelijan mielen.

 

Välillä tuntuu  siltä, että tieteen tekeminen ja sääntöjen noudattaminen on tärkeämpää kuin se, mihin sillä pyritään

 

Olen viime aikoina pohtinut paljon asiantuntijuuden ja siihen liittyvän ammatillisen uskottavuuden suhdetta. Tuntuu, että jos haluat olla jonkun alan asiantuntija, niin sinun on oltava tarkkana, millaisen kuvan annat itsestäsi. Etenkin akateemisilla aloilla uskottavuus joutuu vaakalaudalle, jos lähdet poikkeamaan tieteen polulta esimerkiksi taiteen ja kulttuurin puolelle. Tuntuu hölmöltä, että oman ajattelun tai ymmärryksen laajentamiseen suhtaudutaan penseästi, vaikka oikeasti poikkitieteellisten yhteyksien löytäminen saattaisi kehittää alaa kuin alaa. Välillä tuntuu myös siltä, että tieteen tekeminen ja sääntöjen noudattaminen on tärkeämpää kuin se, mihin sillä pyritään, eli meidän kaikkien elämänlaadun parantamiseen. Ehkä näiden ajatusten takia minusta ei ole tullut tieteilijää, vaikka ymmärrän hyvin, että luotettavat tutkimustulokset vaativatkin tiettyjen sääntöjen noudattamista ja tutkimukset pitää olla toistettavissa.

 

Jos mietin omaa alaani ja valmentajan roolia, olen huomannut, että monesti niin asiakkailla kuin kollegoilla on tietyt uskomukset siitä, millainen valmentajan kuuluisi olla. Se, että syön välillä pizzaa tai käytän alkoholia, tuntuu joidenkin mielestä olevan pöyristyttävää. Tai jos haluan olla uskottava mielenvalmentaja, minun pitää olla hillitty ja tyyni tilanteessa kuin tilanteessa. En saa hassutella tai pelleillä ja vielä vähemmän näyttää mitään negatiivisia tunteita. Voi luoja mitä paskaa. Ihmisiä tässä kaikki ollaan ja itse en ainakaan suostu alistumaan mihinkään uskottavuuskahleeseen. Tunteiden valtaan ei pidä antautua täysin, koska se sumentaa tilannetajun ja silloin saattaa tehdä vääriä päätöksiä, mutta ei tunteita tarvitse kokonaan peittääkään.

 

kehitä asiantuntijuutesi niin hyväksi, että voit vapautua sen kahleista

 

Mitä jos uskottavuuden sijasta alettaisiinkin keskittymään aitouteen? Kai Ekholm ja Jussi T. Koski toteavat kirjoittamassaan Pysähtymiskirjassa, että”wannabe”-asiantuntijat ovat totisia ja ilottomia, kireitä ja pingottuneita tärkeilijöitä, vaikka yrittävät joskus näytellä päinvastaista. He ovat neuroottisen kiinnostuneita omasta uskottavuudestaan ja jakelevat arvostelevia kommentteja muiden puutteellisesta uskottavuudesta. Samaisessa kirjassa on myös teoreetikko Hans-Georg Gadamerin ohje asiantuntijuutensa kehittäjille; kehitä asiantuntijuutesi niin hyväksi, että voit vapautua sen kahleista. Gadamer kehottaa meitä tulemaan oman taitomme herraksi niin, ettei meidän tarvitse todistaa ylivertaisuuttamme itsellemme eikä muille.

 

Minulla on hyvin vahva filosofis-humoristinen maailmankuva. Vaikka saatan olla rasittavuuteen asti syvällinen ja pohdiskeleva, tykkään myös nauraa, hassutella ja pelleillä. On tilannesidonnaista kumpi puoli dominoi, mutta siirtymä näiden kahden luonteenpiirteen välillä voi tapahtua nopeastikin. Ja vaikka olen jäävi sitä itse arvioimaan, niin mielestäni se ei tee minusta ailahtelevaa, saati vähennä ammatillista uskottavuuttani. Halutessani pystyn tietoisesti säätämään ja hyödyntämään ajatuksiani ja tunteitani niin, että pystyn optimoimaan henkisen ja fyysisen suorituskykyni tilanteeseen sopivaksi. Pystyn myös valmentamaan ja ohjaamaan sitä asiakkailleni, vaikka vapaalla olen iloinen hassutelija.

 

Jatkossa en aio sitäkään vähää peitellä eri puoliani, jos tilanteen herkkyys ei sitä erikseen vaadi, vaan pyrin olemaan mahdollisimman aito oma itseni. Mutta myönnän, että se on yksi vaikeimmista asioista oppia. Ja mikä ylipäätään on aitoa ja mikä ei? Meidän käyttäytymiseen vaikuttaa niin moni tekijä kasvatuksesta, kulttuurista ja kokemuksista lähtien, että sen todellisen minän löytäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Ja sen lisäksi pitää vielä löytää rohkeus olla sellainen kuin on ja hyväksyä, että kaikki eivät välttämättä tykkää siitä millainen olet. Uskon kuitenkin, että aitous on pitkällä aikajänteellä parempi valinta, kuin yrittää olla jotain mitä ei ole.

 

Don´t be wannabe. Just be.

 

 

Facebooktwitterlinkedinmail

Jouni Puhakka

No Comments

Post a Comment