Sini-Liisa ihmemaassa - Ainoa Lifestyle
23233
page-template,page-template-blog-large-image-whole-post,page-template-blog-large-image-whole-post-php,page,page-id-23233,page-child,parent-pageid-1815,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-3.8,popup-menu-text-from-top,wpb-js-composer js-comp-ver-5.2.1,vc_responsive
 

Mies ja nainen kavereina – onnistuuko?

Kuten varmasti kuka tahansa muukin, valitsen kaverini pääasiallisesti yhden kriteerin perusteella:

viihdyn kyseisen ihmisen seurassa.

 

 

Jos minulla on hauskaa kyseisen ihmisen kanssa, meillä on yhteisiä puheenaiheita ja keskustelu sujuu, sukupuolella ei ole väliä. Jo lapsena osa kavereistani oli poikia ja sama meininki jatkuu edelleen. Aikuisuus on kuitenkin tehnyt asiasta paljon monimutkaisempaa. Mies ja nainen kaverina tuntuu olevan vielä jotenkin todella outoa. Olen usein joutunut vakuuttelemaan esimerkiksi sitä, että me Jounin kanssa olemme vain työkavereita (ja kavereita). Silti joidenkin mielestä on outoa, että tällaiset duunikuviot yhdessä miehen kanssa on omalle puolisolleni ok.

Onko olemassa paljon all-male -työpaikkoja? Tai vain naisille tarkoitettuja toimistoja?

 

Niinpä.

Kuten sanoin, aikuisuus on mutkistanut kaveruutta miesten kanssa, vaikka se onkin miehelleni ok. Tässä mun strategia – saa käyttää!

 

Kun tutustuu uuteen ihmiseen ja huomaa, että tän tyypin kanssa on kivaa, täytyy toki jollain tavalla viestittää, että

oltaisko kavereita?

Tämä on paljon helpompaa samaa sukupuolta olevien ihmisten kanssa, koska vastakkaisen sukupuolen kanssa on aina väärinkäsityksen riski. Viesti voidaan tulkita myös alkaisitko oleen mun kaa?-tyyppisenä. Pyrin minimoimaan väärinkäsityksen riskin mainitsemalla aika alkuvaiheessa puolison ja perheen, mutta vain sivulauseessa. Miksi näin? Koska en halua alleviivata tai korostaa sitä, että

olen sitten naimisissa enkä yritä iskeä sinua.

 

Ai miksi en? Koska se on tyhmää. Koska se vahvistaa oletusta, että nainen ei voi lähestyä miestä tai mies naista ilman taka-ajatuksia. Samasta syystä en oikeastaan ikinä kysy uuden tuttavuuden parisuhdestatusta.

Seurusteletko?

kuulostaa vaan todella väärältä. Ja sitä paitsi, sillä ei ole mitään merkitystä kaveruuden kannalta, paitsi jos kaveri haluaa puhua esimerkiksi parisuhdeongelmistaan. Ihan ekalla tapaamisella harvoin kuitenkaan tulee puhetta tällaisista asioista, joten se, mikä on ihmisen parisuhdestatus ei ole ensimmäisten kysymysten joukossa.

 

Joskus parisuhde voi kuitenkin muodostua ongelmaksi, etenkin kaveruuden syventyessä ystävyydeksi. Siksi olenkin ottanut tavaksi kysyä läheisemmältä kaverilta, että

eihän puolisoa haittaa läheiset välit?

Välillä haittaa. Siksi onkin hyvä tiedostaa alusta asti, että

kaverin voi menettää.

 

Toki kenet tahansa kaverin voi menettää esimerkiksi riidan vuoksi. ”Väärää” sukupuolta olevan kaverin kanssa niin voi kuitenkin käydä, vaikkei kumpikaan haluaisi. Vaikka alussa kaveruus olisi ok puolisolle, tilanne voi muuttua. Sinkkukaveri taas voi löytää puolison, joka ei hyväksy kaveruutta. Sellaista sattuu. Se sattuu, mutta elämä jatkuu.

 

Itselläni on käytössä sydän- ja pusuemojit kaikkien kaverien kanssa, mutta ”tykkään susta ihan sikana”-tyyppisiä kommentteja en uskalla yleensä miehille heittää. Miespuolinen kaverikin joutuu varmasti olla kieli keskellä suuta, koska yksinkertainen vale kehu

”näytät hyvältä”

voi kuulostaa tosi väärältä. Koitan myös muistaa, että vastakkaista sukupuolta olevaa kaveria ei aina parane halailla samoin kuin tyttökaveria.

 

Ymmärrän, että se, ovatko mies ja nainen kavereita vai jotain muuta, on välillä vaikea tietää. Ymmärrän, että parisuhteessa tulee mietittyä, esimerkiksi että mitä jos tuo ihminen, joka tietää kaikki huonoimmat puolet, näkee muista vain parhaat puolet? Mitä jos se ihastuu johonkin toiseen? Mitä jos minuun sattuu? Mitä jos menetän puolisoni?

Mutta toisaalta… Onhan se hölmöä, ettei voi olla ystävän kanssa aito ja oma itsensä vaan joutuu koko ajan tulkita itseään ja tekemisiään. Ei sillä, että niin tekisin, mutta yritän. Yritän ottaa muut huomioon ja nähdä asian myös ulkopuolisten silmin.

Ja sitten vielä tämä: miksi on ok olla kaveri samaa sukupuolta olevan kanssa?

Myös samaa sukupuolta olevat voivat rakastua.

Kaksi naista tai miestä voivat ihastua toisiinsa. Miksi muut eivät ihmettele sitä, että miehelleni on ok olla ystävä naisen kanssa? Entä pitäisikö minun olla huolissani mieheni telttaretkistä toisen miehen kanssa?

Järjetöntä, eikö?